Hehee, ne jotka tulivat tänne romantiikannälkäisinä klikkiotsikon perässä, niin pahoittelut - teitä on kusetettu! Karuakin karumpi fakta on, ettei tästä blogista löydy vieläkään mitään sen romanttisempaa, kuin tämä asu. Ai ai, taisi osua pilkka nyt kyllä mun omaan nilkkaan, koska a) olen vieläkin sinkku b) äskeinen vitsi on ala-arvoinen Ö-luokan vitsi.
housut BikBok
paita KappAhl
takki Zara
Eiköhän taas päästetä oikein kunnon 22-vuotiaan aivopieru tähän tekstikenttään, here we go.
Ensinnäkin, mä ihan hirveästi tykkään tästä romanttisesta asusta. Tämä on hyvin outoa monestakin syystä, mutta lähinnä siksi, etten ole koskaan ollut Romantiikka_fani_94, if you know what I mean. En kiellä, etteivätkö rakkauden löytäminen, ja siitä nauttiminen, olisivat olleet oman elämäni bucket listillä jo lapsesta lähtien, mutten ole koskaan maanisesti etsinyt elämäni miestä (tai miksei naistakin, ei sitä koskaan tiedä). Itsestäni on jo pitkään tuntunut, että monet etsivät paniikinkaltaisessa tilassa sitä elämänkumppania, jonka kanssa jakaa ilot, surut, pierut ja pizzat. Ja samaan aikaan itse makaan himassa yksin piereskellen ja mutustaen harvinaisen tyytyväisenä sitä pizzaa. Mulle jää enemmän, typerä ajatus, että haluaisin jakaa. Pyh.
Mietin vaan, että löytyykö se elämän mullistava rakkaus joka kiven kääntämällä vai muuttaakohan se järkyttävä metsästyksen tavoitteellisuus lopulta omaa suhtautumista tulevaan kumppaniin? Tiedättekö sama juttu, kun lähden ostamaan kaupasta päättäväisenä mozarellapakastepizzaa, se onkin traagisesti loppu ja lopulta päädyn auvoisen tyytyväisenä mutustelemaan vihannespizzaani, unohtaen täysin alkuperäisen tavoitteeni nautiskella mozarellan ihanan venyvästä juustosta. Oman perstuntumani mukaan, parisuhteen tietoinen tavoittelu on saattanut johtaa siihen, että tyydytäänkin johonkin, mikä eroaa täysin alkuperäisestä haaveesta. Enkä nyt tarkoita tilannetta, jossa maalaillaan ensin Pete Parkkosta poikaystäväksi, mutta tyydytäänkin naapurin Penttiin. Vaan likemminkin tilannetta, jossa ollaan valmiita luopumaan omista haaveista, tavoitteista ja mieltymyksistä, koska hinku parisuhteeseen on niin kova.
Tietenkin jokainen ihminen on tämänkin suhteen erilainen ja joillakin tällainen joustaminen toimii ja onkin avain onneen. Itse jo monta vuotta yksin asuneena en kuitenkaan koe olevani valmis joustamaan niistä itselleni tärkeistä jutuista toisen vuoksi. Elämäni hulluna koiranaisena on siis alkanut.
