Ajattelin tulla jakamaan tämän tänne teillekin, jos joku nyt ei ole vielä tilannut tuota mun Tube-kanavaa (iso virhe btw, jos et ole). Tämä on omasta mielestäni tähän mennessä tulleista videoista hauskin, mutta toisaalta se voi vinkata siitä, että video onkin oikeasti täyttä roskaa... Mulla on vähän ikävä bloggailua, mutta tällä hetkellä YouTube tuntuu jotenkin mielekkäämmältä. Etenkin nyt, kun seuraajia on ruvennut ropisemaan tasaista...
Tiedätkö sen tunteen, kun keskellä talvea näet pienen skidin vähissä vaatteissa ja ihmettelet Ulla Taalasmaamaiseen tapaan, että mitähän toikin teini ajattelee? Niin, hommahan on nyt niin, että olen virallisesti menettänyt oikeuteni taivastella nuorison hulluutta, koska hupsistarallaa, tänään löysin itseni alipukeutuneen teinin saappaista. Hyss, anna 22-vuotiaan sanoa itseään vielä teiniksi - vielä tämän kerran pls. Aikuisuus en ole valmis saapumiseesi. Ehkä tämä nahkatakkitempaus olikin...
Tänään halusin kirjoittaa, joten nyt kirjoitan. Pariisi on omituinen paikka. Usein kuulee sitä kuvailtavan rakkauden kaupungiksi, jossa ihmiset mutustelevat iloisina patonkejaan ja juovat kilpaa viiniä. Mistään ei kuuleman mukaan saa muuta, kuin ranskalaista ruokaa ja Pariisissa nautitut etanat tituleerataankin parhaaksi ruuaksi, mitä matkaaja on suuhunsa laittanut. Mikään näistä asioista ei ole sitä, mitä tämä kaupunki minulle opetti. Pariisissa opin, kuinka hienoa on syntyä...