Hehee, ne jotka tulivat tänne romantiikannälkäisinä klikkiotsikon perässä, niin pahoittelut - teitä on kusetettu! Karuakin karumpi fakta on, ettei tästä blogista löydy vieläkään mitään sen romanttisempaa, kuin tämä asu. Ai ai, taisi osua pilkka nyt kyllä mun omaan nilkkaan, koska a) olen vieläkin sinkku b) äskeinen vitsi on ala-arvoinen Ö-luokan vitsi. housut BikBok paita KappAhl takki Zara Eiköhän taas päästetä oikein kunnon 22-vuotiaan...
Jos jokin asia voi yllättää meikäläisen, niin se, että löydän vanhempieni luota jotakin kotiin kannettavaa. Antakaas, kun selitän. Vanhempieni omaisuus koostuu hyvin pitkälti omista, ja veljeni, vauvanvaatteista, jotka ovat menneet auttamatta pois tyylistä...20 vuotta sitten 😂. Mukaan mahtuu myös kaikki mahdollinen pikkutavara, mitä voit kuvitella. Kulminoitetaan tämä vaikka siihen, että äitini kerää kyniä. Siis käytettyjä kyniä. Olisipa tämä edes vitsi. Tämän surullisen lätinän...
Istuessani tässä kirjaston kovalla puupenkillä pohdin kahta asiaa 1) miksi koulujärjestelmämme asettaa niin paljon paineita toisen asteen koulutuksesta korkeakouluun siirtyville 2) mihin olen hukannut oman motivaationi tehdä koulun suhteen yhtikäs mitään. Vielä lukioaikoinani olin sellainen, mitä joku voisi kutsua hyvin vanhentuneesti "hikipingoksi" ja motivaatio oli kovempi, kuin tämänhetkinen himoni Classicin toffeejädeen. Eli nyt puhutaan jo aika kovista asioista. Itse sykin lukioni kunnialla loppuun...
Ajattelin tulla jakamaan tämän tänne teillekin, jos joku nyt ei ole vielä tilannut tuota mun Tube-kanavaa (iso virhe btw, jos et ole). Tämä on omasta mielestäni tähän mennessä tulleista videoista hauskin, mutta toisaalta se voi vinkata siitä, että video onkin oikeasti täyttä roskaa... Mulla on vähän ikävä bloggailua, mutta tällä hetkellä YouTube tuntuu jotenkin mielekkäämmältä. Etenkin nyt, kun seuraajia on ruvennut ropisemaan tasaista...
Tiedätkö sen tunteen, kun keskellä talvea näet pienen skidin vähissä vaatteissa ja ihmettelet Ulla Taalasmaamaiseen tapaan, että mitähän toikin teini ajattelee? Niin, hommahan on nyt niin, että olen virallisesti menettänyt oikeuteni taivastella nuorison hulluutta, koska hupsistarallaa, tänään löysin itseni alipukeutuneen teinin saappaista. Hyss, anna 22-vuotiaan sanoa itseään vielä teiniksi - vielä tämän kerran pls. Aikuisuus en ole valmis saapumiseesi. Ehkä tämä nahkatakkitempaus olikin...
Tänään halusin kirjoittaa, joten nyt kirjoitan. Pariisi on omituinen paikka. Usein kuulee sitä kuvailtavan rakkauden kaupungiksi, jossa ihmiset mutustelevat iloisina patonkejaan ja juovat kilpaa viiniä. Mistään ei kuuleman mukaan saa muuta, kuin ranskalaista ruokaa ja Pariisissa nautitut etanat tituleerataankin parhaaksi ruuaksi, mitä matkaaja on suuhunsa laittanut. Mikään näistä asioista ei ole sitä, mitä tämä kaupunki minulle opetti. Pariisissa opin, kuinka hienoa on syntyä...
