Istuessani tässä kirjaston kovalla puupenkillä pohdin kahta asiaa 1) miksi koulujärjestelmämme asettaa niin paljon paineita toisen asteen koulutuksesta korkeakouluun siirtyville 2) mihin olen hukannut oman motivaationi tehdä koulun suhteen yhtikäs mitään. Vielä lukioaikoinani olin sellainen, mitä joku voisi kutsua hyvin vanhentuneesti "hikipingoksi" ja motivaatio oli kovempi, kuin tämänhetkinen himoni Classicin toffeejädeen. Eli nyt puhutaan jo aika kovista asioista. Itse sykin lukioni kunnialla loppuun Laudaturin papereilla ja selkeästi yli yhdeksikön paremmalla puolella olevan keskiarvon turvin. Mihin tämä johti? Tragikoomisen rehellisenä vastauksena voin todeta, että ei yhtikäs mihinkään. Paloin loppuun rakkaan ihmisen sairastumisen ja muiden henkilökohtaisessa elämässä kohtaamieni tekijöiden johdosta ja päädyin slurbailemaan AMK:hon. En siis tarkoita, että AMK:ssa olisi suoranaisesti mitään vikaa. Tiedän vain faktaksi, että, jos en olisi kirjoitusten jälkeen ollut niin kulutettu loppuun, olisin helposti päässyt hyppäämään itselleni paremmin sopivaan, akateemisempaan, koulutukseen. If you know what I mean. 

Ajan myötä olen itse kuitenkin osannut antaa itselleni anteeksi tämän koulu-urani retkahduksen, joka aluksi stressasi minua enemmän kuin sen todellakaan pitäisi. Tässä pääsykoeurakkansa alottaneiden nuorten keskellä pohdin kuitenkin väkisin, kuinka moni tämänkin kirjaston pänttääjistä polttaa itsensä loppuun tavoitellessaan sitä unelmien koulupaikkaa, mitä on programmoitu tavoittelemaan ihan 7-vuotiaasta lähtien. Toivottavasti ei moni. Mietin tässä vain pienen pääni turvin, olisiko rennompi suhtautuminen nuoren opintoihin kuitenkin terveellisempi lähestymistapa suuremmalla asteikolla? Voisiko välivuoden demonisoinnin lopettaminen nostaa rehellisen motivaation kasvamista ja pienentää nuorten ahdistuneisuuttaa kouluun pääsystä? 

Näiden pohdiskelujen tarkoituksena ei ole todellakaan tuomita suomalaista koulutusjärjestelmää, joka on mielestäni kokonaisuutena erinoimaisen toimiva kokonaisuus. Rupesin vain pohtimaan, että onko suorituspaineiden luominen tässä mittakaavassa todella paras lisäys alle parikymppisten elämäntilanteeseen... Mulla nimittäin tulee myötäahdistus jo pelkästään tätä ylitehokasta 8 eri värin yliviivaustussikilpailua katsoessani. 

Mutta joo, pointtina oli, että mulla on uusi takki. Ja, että on varmasti liian aikaista käyttää sitä. Adjöö.