En ymmärrä, mihin kesä oikein hävisi? Havahdun tähän aina, kun kurkkaan ikkunasta ulos.
Seuraavaksi ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota tämän sikolätin jota kutsun kodikseni. Tai katsoa Netflixiä, vielä en uskalla sanoa varmasti.
Viime aikoina olen lykännyt ja lykännyt opinnäytetyöni aloittamista. Miksi aloittaminen on niin älyttömän vaikeaa?
En osaa päättää, missä viettäisin uudenvuoden. Viime vuosi vaihtui Lontoossa ja tänäkin vuonna kiinnostaisi olla jossain, noh, muualla kuin Turussa hah.
Hävetti, kun huomasin katsoneeni 3,5 tuokkaria Vampire Diariesia alle kahdessa viikossa. Miten se on edes mahdollista?
Muistan ikuisesti, kun rakastuin ensimmäistä kertaa. Terveisin hormonaalinen "that time of the month"-tyttö hah.
Päivän paras juttu oli, kun katsoin huomisen lounaslistaa ja tajusin saavani neljän juuston pastaa mmm. (Ei mullakaan ihan hirmuisen lujaa mene).
Noloa myöntää, mutta... Tähän voi varmaan laittaa yhä tuon 3,5 tuokkaria VD:tä?
Viikko sitten oli maanantai, eikä mulla ole mitään muistikuvia siitä päivästä.
Salainen taitoni on, että olen kuulemma hyvä sinkku hahah.
Jos saisin yhden toiveen, se olisi maailmanympärysmatka niin, että kaikki kivat tyypit pääsisi jollekin osuudelle mukaan!
Minulla on pakkomielle ostaa irtokarkkeja aina, kun ne on tarjouksessa (en keksi mitään, mutta onhan tämäkin totta).
Söin tänään irtokarkkeja hahahahah.
Ärsyttävintä on, kun joku lukee viestin ja käyttää whatsappia, muttei vastaa siihen. Etenkin, jos lähettäjä on hormonaalinen. Oikeasti sorrun tähän myös itse todella usein, muttei se silloin ole, yllättävää kyllä, ärsyttävää.
Tekisi mieli halia, syödä pitsaa ja katsoa leffaa.
Minusta on söpöä, että maailmassa on lapsia ja koiria (typerä haaste, kun lauseista tulee ihan urpoja). Viime aikoina aina, kun olen nähnyt taaperon tai koiran, mut vaan valtaa sellainen älytön hyvän mielen tunne. Maailma, jossa on vauvoja ja koiria ei voi olla läpeensä paha.
Olenko ainoa, jonka mielestä 10 tunnin yöunet on maailman paras asia?
