AHDISTUNEILLE KOULUUNHAKIJOILLE

15.47

Istuessani tässä kirjaston kovalla puupenkillä pohdin kahta asiaa 1) miksi koulujärjestelmämme asettaa niin paljon paineita toisen asteen koulutuksesta korkeakouluun siirtyville 2) mihin olen hukannut oman motivaationi tehdä koulun suhteen yhtikäs mitään. Vielä lukioaikoinani olin sellainen, mitä joku voisi kutsua hyvin vanhentuneesti "hikipingoksi" ja motivaatio oli kovempi, kuin tämänhetkinen himoni Classicin toffeejädeen. Eli nyt puhutaan jo aika kovista asioista. Itse sykin lukioni kunnialla loppuun Laudaturin papereilla ja selkeästi yli yhdeksikön paremmalla puolella olevan keskiarvon turvin. Mihin tämä johti? Tragikoomisen rehellisenä vastauksena voin todeta, että ei yhtikäs mihinkään. Paloin loppuun rakkaan ihmisen sairastumisen ja muiden henkilökohtaisessa elämässä kohtaamieni tekijöiden johdosta ja päädyin slurbailemaan AMK:hon. En siis tarkoita, että AMK:ssa olisi suoranaisesti mitään vikaa. Tiedän vain faktaksi, että, jos en olisi kirjoitusten jälkeen ollut niin kulutettu loppuun, olisin helposti päässyt hyppäämään itselleni paremmin sopivaan, akateemisempaan, koulutukseen. If you know what I mean. 

kevät tulee 9 kevät tulee 10 kevät tulee 3 kevät tulee 11 kevät tulee 6

kevät tulee 8
Ajan myötä olen itse kuitenkin osannut antaa itselleni anteeksi tämän koulu-urani retkahduksen, joka aluksi stressasi minua enemmän kuin sen todellakaan pitäisi. Tässä pääsykoeurakkansa alottaneiden nuorten keskellä pohdin kuitenkin väkisin, kuinka moni tämänkin kirjaston pänttääjistä polttaa itsensä loppuun tavoitellessaan sitä unelmien koulupaikkaa, mitä on programmoitu tavoittelemaan ihan 7-vuotiaasta lähtien. Toivottavasti ei moni. Mietin tässä vain pienen pääni turvin, olisiko rennompi suhtautuminen nuoren opintoihin kuitenkin terveellisempi lähestymistapa suuremmalla asteikolla? Voisiko välivuoden demonisoinnin lopettaminen nostaa rehellisen motivaation kasvamista ja pienentää nuorten ahdistuneisuuttaa kouluun pääsystä? 

Näiden pohdiskelujen tarkoituksena ei ole todellakaan tuomita suomalaista koulutusjärjestelmää, joka on mielestäni kokonaisuutena erinoimaisen toimiva kokonaisuus. Rupesin vain pohtimaan, että onko suorituspaineiden luominen tässä mittakaavassa todella paras lisäys alle parikymppisten elämäntilanteeseen... Mulla nimittäin tulee myötäahdistus jo pelkästään tätä ylitehokasta 8 eri värin yliviivaustussikilpailua katsoessani. 

Mutta joo, pointtina oli, että mulla on uusi takki. Ja, että on varmasti liian aikaista käyttää sitä. Adjöö. 

You Might Also Like

18 kommenttia

  1. Ihana, kun sulta tuli vähän syvällisempää postausta! Oon sun kanssa ihan samaa mieltä koko tekstistä, monilla paineet on liian kovat :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että tykkäsit ja kommentoitkin vielä 🙌 Joo veikkaan, että tä on aika yleisesti "hyväksytty" ongelma 🙁 surullista sinänsä 😕

      Poista
  2. Itselläni lukioon pääsy ei aiheuttanut paineita, sen verran yli rajakeskiarvon sain peruskoulun päättötodistukseen. Lukion jälkeinen opiskelu onkin ihan eri juttu, koska se stressaa jo nyt - ja on stressannut jo ysiluokasta saakka. Toki tässäkin voisi syyttää vähän itseään, itsehän olen toitottanut ympäriinsä, miten musta tulee lääkäri. Oon siis luonut suvulle, opettajille ja kavereille odotuksia lääkikseen pääsystä.

    Välivuosi näyttäytyy mulle vaihtoehtona vain, jos en pääse opiskelemaan (aika likely). Toisille välivuosi voi olla tosi hyväkin vaihtoehto, varsinkaan jos ei vielä tiedä, mihin hakisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä yleisessä ilmapiirissä on jotain vikaa jos noin nuorena jo tuntee stressiä omasta tulevaisuudestaan 🙁👎 Kannattaa muistaa, että se välivuosi ei oo oikeesti mikään hirviö ja lääkikseenkin pääsee sisään keskiarvolta muistaakseni vasta kolmannella hakukerralla, eli sulla on aikaa vaikka pitää se välivuosi ja olla silti keskiarvoa parempi 🤔 Mitä ikinä käykään, niin muista, että kelpaat just noin!

      Poista
  3. Mulle välivuosi oli valinta, jonka tein jo ennen viimeisiä yo-kokeita. Kuitenkin kun lukion päätyttyä opiskeluita oli takana se 12 vuotta, halusin suoda itselleni breikin siitä kaikesta opiskelusta ja viettää vuoden tehden töitä ja nauttien siitä "vapaudesta" ilman opiskeluita.
    Oon niin samaa mieltä sun kanssa siitä, että millaiset paineet on luotu korkeakouluun pääsemiseks. Varsinkin kun mulla oli välivuosi, stressaa sisällepääsy entistä enemmän, varsinkin kun sisälle pääsy on niin hiton vaikeeta! En kuitenkaan kadu, että pidin välivuoden. Koitan kuitenkin uskoo itseeni, enkä polttaa itteeni loppuun lukiessa. Saa nähdä sitten mitä ens vuosi tuo tullessaan.
    Mutta joo, siis tosi hyvä ja ajankohtainen kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä välivuoden pitäminen on tosi fiksua, saa aikaa pohtia, mitä oikeasti haluaa tehdä ja kuka oikeasti onkaan. On kyllä kumma, miten meidän koulujärjestelmän tasoinen systeemi jättää noin kovat paineet niin nuorien niskaan.

      Muista, että monet pitää moniakin välivuosia ja usein kouluun päässeiden keski-ikä onkin parinkympin toisella puolella! Hirmuisesti tsemppiä hakemiseen 🙂

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Liiketaloutta 😊 Markkinoinnin tradenomiksi 😊

      Poista
  5. Mistä toi takki on? :-)

    VastaaPoista
  6. Mä sitten taas oon miettinyt sitä kun tuntuu että jatkuvasti puhutaansiitä että pääsykokeet tulisi lakkauttaa ja että yliopistoon sisälle mentäisiin ylioppilastodistuksella.. Mites sitten ne jotka on käynyt lukion pari vuotta sitten ja ei jaksanut panostaa kirjoituksiin (minä itse hehe)? Tuntuu ettei siitä ole puhuttu ollenkaan että mun kaltaisilla menis sitte mahkut kokonaan päästä jatkokoulutukseen.. Sekavasti selitetty mut ehkä ymmärsit pointin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh siis kakspiippunen juttu ja varmaan aina on joku ihmisryhmä, ketkä on tyytymättömiä ratkaisuun 🤔 Paras olisi omasta mielestäni yhdistelmä kaikkia tekijöitä, jolloin koko lukioajan tekemisillä olisi väliä. Tän rinnalle olis tietenkin pakko myös nostaa pelkkä pääsykoe.. Mut lukio kuitenkin valmistaa juuri noita kirjotuksia varten eli tavallaan ymmärrän, miksi niitä painotetaan niin paljon 🤔 mielenkiintoisia juttuja kyllä!

      Poista
  7. Toisaalta Suomessa on opiskelu ilmaista ja lukion aikana ehtii aika hyvin valmistautua pääsykokeita varten.. Noh, mun on hyvä sanoa näin, koska pääsin ekalla yrittämällä. Omasta lukioryhmästäni näki kyllä selvästi jo kakkosella, ketkä pusertaa pääsykoeruljanssin läpi ja ketkä lähtee töihin, reissuun tai jää kotiin. Ykkösellä tein todella kovasti töitä opiskeluitten eteen, koska yläasteella ei välttämättä edes kaikissa aineissa annettu edes läksyjä, ehkä kerran viikossa. Lauantait pidin aina vapaina. KAvereissani sitten oli niitä, jotka teki maksimissaan pari tuntia viikossa läksyjä lukiossakin ja heillä meni muutama kevät yliopistoon hakiessa.

    Ehkä enempi pitäisi yläasteella ja lukiossa opetella myös arjen ja ajankäytön hallintaa, koska kaikilla ei ole edellytyksiä tai kotisyistä johtuen edes mahdollisuuksia opiskella hyvin. Mulla on aina porukat tukenu läksyjen ja muitten kouluhommien kanssa ja ne maksoi valmennuskurssinkin (joka tosin ei paljoa uutta tuonut, harmittaa vieläkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm ymmärrän sun näkökantaa asiaan, mutta ehkä kollektiivisesti tämä ekalla kerralla kouluun pääsyn idealisointi luo paineita, mitkä jo dismotivoi 🤔 Systeemi, jossa nuoria kuormitetaan saman kevään aikana ihan tappiin asti vaikuttaa omissa silmissä jokseenkin ylilyövältä 🤔 Ja siis tosiaan, itsekin kuuluin joukkoon, joka suoritti lukion todella kunnialla, mutta keväällä asioiden paino murskasi mut kokonaan (ei tosin vain kouluasioiden, vaan henk.koht. juttujen)... Subjektiivinen asiahan tä tietenkin on, mut kiva silti keskustella tästä 😊

      Poista
  8. Oot niin oikeassa.. Samoin kävi mulla, vaikkakin en ihan ällän papereita saanutkaan lukiosta, mutta siinä kohtaa oli jo niin lopen uupunut lukemiseen, että päätökseks tuli hakea AMK:iin ja nyt kaduttaa. Lukion jälkeen oli vielä niin fiksu olo, ja kaikki opit oli vielä päässä, mutta nyt kaks vuotta valmistumisen jälkeen tuntuu, ettei enää AMK:in jälkeen mihkään pääse :D Varsinkin kun tuntuu, ettei tämä ala (IB) ole oikein oma juttu. Ja tuola AMK:issa opetus todellakin on ihan kakkoslaatua verrattuna yliopistoon, ja tuntuu että tuolla tutkinnolla ei loppujen lopuksi tee muuta kuin pyyhi perseensä. :D Anteeks raivoominen, on tullut haudottua näitä ajatuksia pitkäänXD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sähän vahvistat näitä mun ajatuksia, et tosi hyvä, että raivosit 😂 Ja mä niin hyvin ymmärrän ton "hukatun potentiaalin" fiiliksen! Toisaalta, ei se koulutus ole kaikki kaikessa ja omilla päätöksillä pystyy vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa todella paljon 👍 ehkä me tästä vielä noustaan 😏

      Poista
  9. Ittellä nyt toista kertaa edessä haku psykaa lukemaan! Tuntuu kyllä tää Suomen hakujärjestelmä niin hassulta, kun vaan se yks koe määrittää sen pääseekö sisään vai ei. Vaikka ois kuinka osaava ja sopiva johonkin, ei silti välttämättä onnistu. Monta tuttua on lähteny ulkomaille opiskelemaan, kun täällä tuntuu niin vaikeelta. Jotenki pitäs saada vaikka semmonen systeemi, et pitäis tehä joku projekti tms. jolla vois osottaa motivaatioo ja osaamista, ettei ois vaan sen yhen päivän suorituksesta kii... Ittellä ainaki kauhee stressi päällä koko kevään ja kauhee ahistus kyllä tulee, jos ei edelleenkään nappaa! Ja ihania kuvia sulla tässä! :)

    VastaaPoista
  10. Niin hyvä kirjoitus. Tästä asiasta on korkea aika nostaa iso haloo, koska tämä pääsykoeahdistus on ajanut monet aivan solmuun ja burn-outtiin jo ala-ikäisenä, milloin ei todellakaan se olisi vielä suotavaa. Stressi, rypyt, silmäpussit ja harmaat hiukset kuuluu vasta selkeästi aikuisuuteen. Ei teineille, jotka itkua tihrustaen yrittävät päntätä ensin yo-kokeisiin ja sitten muka pitäisi olla vielä voimia lukea pääsykokeisiin. Ja aika harvat tietävät edes mitä haluavat tehdä työksensä loppuikänsä, että mihin kannattaa kouluttautua.
    P.S. Aivan liian kylmä ilma kevättakille :/

    VastaaPoista

LUKIJAT