Hehee, ne jotka tulivat tänne romantiikannälkäisinä klikkiotsikon perässä, niin pahoittelut - teitä on kusetettu! Karuakin karumpi fakta on, ettei tästä blogista löydy vieläkään mitään sen romanttisempaa, kuin tämä asu. Ai ai, taisi osua pilkka nyt kyllä mun omaan nilkkaan, koska a) olen vieläkin sinkku b) äskeinen vitsi on ala-arvoinen Ö-luokan vitsi.

housut BikBok

paita KappAhl

takki Zara 

Eiköhän taas päästetä oikein kunnon 22-vuotiaan aivopieru tähän tekstikenttään, here we go. 

Ensinnäkin, mä ihan hirveästi tykkään tästä romanttisesta asusta. Tämä on hyvin outoa monestakin syystä, mutta lähinnä siksi, etten ole koskaan ollut Romantiikka_fani_94, if you know what I mean. En kiellä, etteivätkö rakkauden löytäminen, ja siitä nauttiminen, olisivat olleet oman elämäni bucket listillä jo lapsesta lähtien, mutten ole koskaan maanisesti etsinyt elämäni miestä (tai miksei naistakin, ei sitä koskaan tiedä). Itsestäni on jo pitkään tuntunut, että monet etsivät paniikinkaltaisessa tilassa sitä elämänkumppania, jonka kanssa jakaa ilot, surut, pierut ja pizzat. Ja samaan aikaan itse makaan himassa yksin piereskellen ja mutustaen harvinaisen tyytyväisenä sitä pizzaa. Mulle jää enemmän, typerä ajatus, että haluaisin jakaa. Pyh. 

Mietin vaan, että löytyykö se elämän mullistava rakkaus joka kiven kääntämällä vai muuttaakohan se järkyttävä metsästyksen tavoitteellisuus lopulta omaa suhtautumista tulevaan kumppaniin? Tiedättekö sama juttu, kun lähden ostamaan kaupasta päättäväisenä mozarellapakastepizzaa, se onkin traagisesti loppu ja lopulta päädyn auvoisen tyytyväisenä mutustelemaan vihannespizzaani, unohtaen täysin alkuperäisen tavoitteeni nautiskella mozarellan ihanan venyvästä juustosta. Oman perstuntumani mukaan, parisuhteen tietoinen tavoittelu on saattanut johtaa siihen, että tyydytäänkin johonkin, mikä eroaa täysin alkuperäisestä haaveesta. Enkä nyt tarkoita tilannetta, jossa maalaillaan ensin Pete Parkkosta poikaystäväksi, mutta tyydytäänkin naapurin Penttiin. Vaan likemminkin tilannetta, jossa ollaan valmiita luopumaan omista haaveista, tavoitteista ja mieltymyksistä, koska hinku parisuhteeseen on niin kova. 

Tietenkin jokainen ihminen on tämänkin suhteen erilainen ja joillakin tällainen joustaminen toimii ja onkin avain onneen. Itse jo monta vuotta yksin asuneena en kuitenkaan koe olevani valmis joustamaan niistä itselleni tärkeistä jutuista toisen vuoksi. Elämäni hulluna koiranaisena on siis alkanut. 

Istuessani tässä kirjaston kovalla puupenkillä pohdin kahta asiaa 1) miksi koulujärjestelmämme asettaa niin paljon paineita toisen asteen koulutuksesta korkeakouluun siirtyville 2) mihin olen hukannut oman motivaationi tehdä koulun suhteen yhtikäs mitään. Vielä lukioaikoinani olin sellainen, mitä joku voisi kutsua hyvin vanhentuneesti "hikipingoksi" ja motivaatio oli kovempi, kuin tämänhetkinen himoni Classicin toffeejädeen. Eli nyt puhutaan jo aika kovista asioista. Itse sykin lukioni kunnialla loppuun Laudaturin papereilla ja selkeästi yli yhdeksikön paremmalla puolella olevan keskiarvon turvin. Mihin tämä johti? Tragikoomisen rehellisenä vastauksena voin todeta, että ei yhtikäs mihinkään. Paloin loppuun rakkaan ihmisen sairastumisen ja muiden henkilökohtaisessa elämässä kohtaamieni tekijöiden johdosta ja päädyin slurbailemaan AMK:hon. En siis tarkoita, että AMK:ssa olisi suoranaisesti mitään vikaa. Tiedän vain faktaksi, että, jos en olisi kirjoitusten jälkeen ollut niin kulutettu loppuun, olisin helposti päässyt hyppäämään itselleni paremmin sopivaan, akateemisempaan, koulutukseen. If you know what I mean. 

Ajan myötä olen itse kuitenkin osannut antaa itselleni anteeksi tämän koulu-urani retkahduksen, joka aluksi stressasi minua enemmän kuin sen todellakaan pitäisi. Tässä pääsykoeurakkansa alottaneiden nuorten keskellä pohdin kuitenkin väkisin, kuinka moni tämänkin kirjaston pänttääjistä polttaa itsensä loppuun tavoitellessaan sitä unelmien koulupaikkaa, mitä on programmoitu tavoittelemaan ihan 7-vuotiaasta lähtien. Toivottavasti ei moni. Mietin tässä vain pienen pääni turvin, olisiko rennompi suhtautuminen nuoren opintoihin kuitenkin terveellisempi lähestymistapa suuremmalla asteikolla? Voisiko välivuoden demonisoinnin lopettaminen nostaa rehellisen motivaation kasvamista ja pienentää nuorten ahdistuneisuuttaa kouluun pääsystä? 

Näiden pohdiskelujen tarkoituksena ei ole todellakaan tuomita suomalaista koulutusjärjestelmää, joka on mielestäni kokonaisuutena erinoimaisen toimiva kokonaisuus. Rupesin vain pohtimaan, että onko suorituspaineiden luominen tässä mittakaavassa todella paras lisäys alle parikymppisten elämäntilanteeseen... Mulla nimittäin tulee myötäahdistus jo pelkästään tätä ylitehokasta 8 eri värin yliviivaustussikilpailua katsoessani. 

Mutta joo, pointtina oli, että mulla on uusi takki. Ja, että on varmasti liian aikaista käyttää sitä. Adjöö. 

Tiedätkö sen tunteen, kun keskellä talvea näet pienen skidin vähissä vaatteissa ja ihmettelet Ulla Taalasmaamaiseen tapaan, että mitähän toikin teini ajattelee? Niin, hommahan on nyt niin, että olen virallisesti menettänyt oikeuteni taivastella nuorison hulluutta, koska hupsistarallaa, tänään löysin itseni alipukeutuneen teinin saappaista. Hyss, anna 22-vuotiaan sanoa itseään vielä teiniksi - vielä tämän kerran pls. Aikuisuus en ole valmis saapumiseesi. Ehkä tämä nahkatakkitempaus olikin alitajuntani tapa viestiä juuri tästä. 

Kehotan siis kaikkia teitä kuuntelemaan omasta mielestäni ärsyttävintä elämänohjetta, jonka olen koskaan kuullut: älkää tehkö niinkuin minä teen, tehkää niinkuin minä sanon. Ja minä sanon, että älkää luulko pärjäävänne nahkatakilla, vaikka aurinko yrittääkin myrkyllisesti uskotella teille, että ulkona olisi muka lämmin. 

Vaikka ihan vielä ei olekaan kevät (vaan aivan saatanan kylmä), ilmassa on jotenkin hyvää fiilistä. Päivät pitenee, ihmiset herää pikkuhiljaa horroksistaa ja itselläni on ainakin jo viikon verran mennyt jotenkin erityisen lujaa. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee. 

Yhteistyössä Instrumentarium 

Muistatteko vielä mun upeaakin upeamman kaksaripostauksen, jossa toissijaisena painopisteenä oli Instrumentariumin valikoima? Noh, muistit tai et - tämä on jatko-osa sille postaukselle. 

Tallustin perjantaina työpäiväni jälkeen instruun tarkoituksenani tutustua valikoimaan ystäväni kanssa. Öhöm summarum summarum minut jätettiin kylmästi kuin käytetty mehupurkki pahvinkierrätykseen, jonka johdosta pääsette nauttimaan tuosta itse peilin kautta ottamastani kuvasta. Onneksi oli edes puhdas peili. Tosiaan Intsrumentariumissa, lyhyemmin instrussa (koska laiskan tie on meikäläisen tie), on tällä hetkellä valikoima kehyksiä 1 €:lla. Veri tseap I say. Tietenkin linsseistä täytyy maksaa erikseen, mutta lopputulokset oli silti varsin maltillisia hinnoiltaan. Kyselin nimittäin jo hieman äidilleni suunnittelemani joululahjan loppuhintaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Yllättävää kyllä, kaavailemani lahja on silmälasit. Yllättyneitä? Didn't think so. 

Myyjän, sekä omien himotuksieni, avulla omaan päähäni valikoitui nuo Calvin Kleinin aivan ihanat pyöreät plehat, jotka siis myös kuuluivat tuohon euron kamppikseen. Tiedän, että on onni omistaa hyvä näkö, mutta ääh - noi on niin hienot! Heti tulee jotenkin a) aikuisempi- b) itsevarmempi olo, kun laittaa nuo päähänsä. 

Jos on silmälasien uusiminen edessä, niin suosittelen kyllä kurkkaamaan tuon euron valikoiman! Kamppikseen kuuluvat tuotteet pääsee näkemään myös netistä, jos liikkeeseen laahustaminen tuottaa liiallista tuskaa heh. 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä muruset! Itselläni raikaa ainakin joululista ja aamiaiseksi vedin kourallisen pipareita - perfect. Joulu on aivan ihanaa aikaa, aah. Tuben puolelle ilmestyykin näiltä näkymin loppuviikosta myös jouluaiheista materiaalia, pitäkäähän silmät siis auki. 

Jätetään joulu kuitenkin hetkeksi aikaa sikseen ja keskitytään johonkin hyvin harvinaiseen - asukuviin. Käytiin Siirien kanssa viime viikolla napsimassa muutamat kuvat ja tyylilleni uskollisena nakkasin päälle mun ihan absolut fave -yhdistelmän: kamelitakin ja hupparin.

takki Zara 

huppari H&M

kengät Timberland

Hei, mikä on enemmän 8-luokkalaista kuin H&M:n huppari? Ainakin silloin joskus muinoin, kun itse vielä nautin peruskoulun tunneista, nuo henkkamaukan hupparit oli yleisempiä kuin kiinalaiset Kiinassa. Aluperin ostin ko. hupputakin kotiasuksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että roikotan tuota niskassani ihan viikottaisella tasolla ulkonakin. Joku tuossa kamelitakin ja hupparin yhdistelmässä iskee muhun tavallista kovempaa. Ehkä se on se mukavuus?

Kurkin pitkästä aikaa blogin statseja ja huh, eihän täällä tunnu olevan enää ketään. Sinänsähän tällä ei ole mulle mitään väliä, koska kirjoittelen itselleni ja teille harvoille, ketkä siellä jaksaa vielä seurailla näiden lukemattomien taukojenkin jälkeen hah. Lämmöllä kuitenkin muistelen niitä aikoja, kun kävijöitä riitti kymmenkertaisesti nykyisiin lukuihin. Pitäisköhän ruveta blogiaktiiviksi hmm.. Sen sijaan taidan nyt sulloa vielä muutaman piparin kiduksiini ja nauttia joulufiiliksestä! 

  Yhteistyössä Instrumentarium
Kuvat Sanni Riihimäki

Niin. Kun näissä kuvissahan on tarkoitus näyttää hyvältä. Voi kunpa joku olisi muistuttanut mua siitä. Vaikka kuinka yrittäisin varautua edessä koittavaan koitokseen harjoittelemalla tuntikausia peilin edessä kauniita poseerauksia, itse tilanteessa kasvoni lihakset ottavat vallan. Ilmeisesti kuulossanikin on vikaa, sillä joka kerta kuvaa otettaessa kuulen näemmä: "Ja tee Jasmin nyt se kaksari". Kiitos ja hei. Ensi kerralla taas uusi yritys (,koska let's face it, mä pystyn parempaankin kaksariin).

Eli siis, käytiin tyttöjen kanssa Indiedays Inspiration Dayssä Instrumentariumin pisteellä, missä sai taas perinteisesti kokeilla erilaisia silmälaseja. Itselleni valikoitui Guccin (80% varmuudella) lasit Lontoo-osastolta. Kaikki, mihin on kirjoitettu "Lontoo" vetää mua puoleensa, kuin panttipullo pummia (anteeksi jo etukäteen). Muutenkin kyseiset kehykset oli kylläkin omaan silmääni kovin kauniit, etenkin, kun leopardikuosi tekee kuulemma taas tuloaan. Jos itselläni olisi rillit, niin optioisin varmaankin 80-luvun tyyliset pyöreät lasit. Etenkin läpinäkyvää muovia olevat on mun mielestä erittäin jees! 80-90 -luvun lasit on näköjään ammattilaistenkin mielestä muodissa, oih kyllä mä vaan olen niin muotitietoinen (lollollol). Lisää Instrun trendejä löydät täältä. Jos on kiinnostusta tietää lisää tämän hetken silmälasimuodista Indiedays on koonnut atm trendejä ja tyylejä TrendWalk -sivustolle. Tuolta löytyy myös esimerkiksi, öhöm, vähän suuremman sarjan bloggaajien matkavideoita, mitkä oli omasta mielestäni tosi kivasti toteutettu.

Että sellaista. Palataan taas!

Huomentapäivää! Ajattelin näin heti maanantain alkajaisiksi tulla jakamaan teille nämä aivan Amsterdamin keskustan sykkeessä napatut kuvat, jonka lisäksi saatte jälleen nauttia mun hyvin epävakaasta ajatuksenjuoksustani. 

hame Zara

body H&M

sandaalit H&M

1. Miten joku vaatekappale voi olla näin ihana? Maailman kevein ja mukavin päällä. Käytän tätä koko syksyn - tätä, enkä mitään muuta. 

2. Hankaluuksia kohtaan yksi aiheuttaa se, että tuosta perkulaasta näkyy läpi. Katsokaa vaikka tätä viimeistä kuvaa. Kyllä, takamuksenihan se siinä. Ei siinä, mulla on kuulemma ihan hyvä pylly. (Hahaa, itseni mielestä).

3. En koskaan tiennyt haluavani olla balleriina, mutta tuon hamosen päälle vetäessäni hypin ylös alas maasta kuin superpallo konsanaan. Päässäni liikun erityisen elegantisti, mutta totuus on varmaakin taas jossain norsun ja merihirviön välimaastossa. 

4. On hyvin, hyvin, hyvin mahdollista, että kaadan tämän hauraan vaatekappaleen päälle kahvia tai punaviiniä. Punaviini jotenkin vielä erityisen mahdollinen, kumma juttu. Millä ikinä saan tuon puhtaaksi rikkomatta tuota kangasta? Katkerilla kyynelillä?

5. Tämä on varmaan juurikin niitä vaatteita, joista miehet ajattelee: "Minkä helvetin hyttysverkon se on nyt vetänyt päälleen?" Onneksi napaani ei kutkuta tällaiset eriävät, aka väärät, mielipiteet. (Näin muuten maailman parhaan memen siitä, miten naisilla oletetaan olevan uudet, upeat, alusvaatteet, kun samassa miehet kulkee jossain reikäsissä rättiboxereissa, jotka on ensimmäisen kerran otettu käyttöön 90-luvulla. Saattaa olla, että olen törmännyt tähän ilmiöön, saattaa olla, että en. Ei taas liittynyt asiaan mitenkään, I do apologise).

Have a good week honeys.

mekko KappAhl

kengät Birkenstock

takki Vanha raihnainen Seppälä-löytö

Taitaa olla mun lempparikuvat vähään aikaan! Vaikka aurinko ei olekaan ilahduttanut meitä lämpimällä olemuksellaan, mulla on silti jotenkin ihan kesäfiilis. Ihanaa, kun festarikausi alkaa ja huomaankin, että ajattelen Ruisrockia vähän turhankin paljon. Meinasin kirjoittaa, että sinnehän on vielä huiman paljon aikaa, kunnes tajusin, että sekin on kahden ja puolen viikon päästä -wot? Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun huomaan aivojen olevan kesälomalla. Okei joo joo, mun aivoloma on kyllä ihan vuoden ympäri kestävä tila. Unohdin esimerkiksi taas toissapäivänä oman mummoni nimen... Se on RAIJA.

Rakastuin tuohon valkoiseen maximekkoon meidän (KappAhlin) aletelineessä ja muistan katselleeni tätä jo viime vuonna vähän sillä silmällä. Tähän ollaan menty - mun "sillä silmällä" kohdistuu nykyään vaatteisin. Vannon, että kohta alan hankkimaan niitä koiria ja tie hulluksi koiratädiksi voi alkaa. Ihan tosissaan ottaisin kyllä heti sata koiraa, jos voisin. (OMG, it's begun). Mekko siis maksoi alennusten jälkeen huimat 7 euroa, score. Kenkien tarina on sellainen, että päätin tarvitsevani työkengät, näin Birckenstockeista unta ja niin meistä tuli täydellinen pari. Nämä ovat itse asiassa joku uusi malli, joka kustantaa vain 44 e (Nilsonilta) eli ei laisinkaan pahan hintaiset popot. Monen mielestä tosin sitäkin rumemmat. Mutta kokeilkaa vaan, niin tuosta täysilmastoinnista on vaikea päästää irti, kuin nuo popot kerran jalkaansa kiskaisee. 

Ps. GoT-fanit. Kuinka hyvä tämänviikkoinen jakso oli Jeshus!?

(Mitä diggaatte mun otsikosta? Omasta mielestäni oli taas hulvattoman hauska juttu)

Ette kyllä ikinä arvaa, missä olin lauantaina. Arvasit oikein, jos veikkasit Etelänapaa. Viitsi vitsi (ja vielä kovin huono sellainen) olin muiden bloggaajien tapaan Indiedaysin Inspiration dayssä ja Blog Awardseilla Kattilahallissa. Ja oli muuten aivan älyttömän kivaa! Löysin jopa perillekin, joka oli mielestäni aika vahva alku koko tapahtumalle. Olin sopinut hyvissä ajoin (päivää ennen) kenen kanssa kiertelen Kattilahallia, mutta mun suunnitelmat itse asiassa muuttui ja päädyin kekkaloimaan niin Saijiksen ja Iiriksen ja Roosan ja Jeren ja Ennin ja Annin ja Sofin ja Juulian ja Lindan ja Vilman ja Essin ja ja ja kanssa. Jos joku nyt kysyy, miksi en linkannut heidän blogejaan, niin rivien välistä tai suoraan seuraavasta lauseesta löytää vastauksen: on maanantain, olen maanantain ulkopuolellakin hieman laiskiainen ja on maanantai.

pants KappAhl

blouse Zara 

bag Forevah 21

hat H&M

Mun matka Helsinkiin alkoi niinkin sujuvasti, että laukkasin töistä kotiin, jossa heitin matkalaukkuun asiaa yhtään miettimättä jotain erinäisiä vaatekappaleita ja juoksin junaan. Tosin en juossut junaan, vaan juoksin laiturille katsomaan, kun juna hiljaa lähti lipumaan pois Turusta. Noh, eipä tuossa. Oikea ongelma muodostuikin, kun avasin mun matkalaukun (olen edelleen laiskiainen ja haluan Suomen sisäisillekin reissuille matkalaukun, koska kantaminen on iso ei, vaikka lihaksikas Patu olenkin). Mun nopeasti valkkaamat vaatteet ei todellakaan olleet yhteensopivia ja lämpimin pakkaamani vaate oli tuo valkoinen pusero. Illalla vetelin topissa ja nahkatakissa - total success. 

Lisätunnelmia tuosta päivätapahtumasta on vielä tulossa tällä viikolla. Toivottavasti teilläkin oli yhtä huippu viikonloppu! (Roosalle kiitokset kuvista!!)