Jos jokin asia voi yllättää meikäläisen, niin se, että löydän vanhempieni luota jotakin kotiin kannettavaa. Antakaas, kun selitän. Vanhempieni omaisuus koostuu hyvin pitkälti omista, ja veljeni, vauvanvaatteista, jotka ovat menneet auttamatta pois tyylistä...20 vuotta sitten 😂. Mukaan mahtuu myös kaikki mahdollinen pikkutavara, mitä voit kuvitella. Kulminoitetaan tämä vaikka siihen, että äitini kerää kyniä. Siis käytettyjä kyniä. Olisipa tämä edes vitsi. 

Tämän surullisen lätinän jälkeen ymmärrätte siis varmasti, miksi lirautin puoli litraa ilopissaa housuun, kun heräsin tämän kynttilänjalan olemassaoloon. Tämä uusin ehtymättömän rakkauden kohde on nököttänyt 2 sentin pölykasan alla samassa paikkaa jo kohta 15 vuoden ajan, ihan silmieni alla (tai noh, yllä, koska olen aikuiseksi ihmiseksi hyvinkin vajaamittainen 😂). Ja minä noteerasin sen nyt? Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt olen tuijottanut tätä upeutta jo vuorokauden putkeen. Miten paljon voikaan yksi esine tuoda kotiin! En koskaan kuvitellut innostuvani näin paljoa telineestä, johon voi tyrkätä kynttilöitä, saatika sitten omistavani kokonaista postausta sille. Mutta on se vaan hieno, ah ❤️️