Hehee, ne jotka tulivat tänne romantiikannälkäisinä klikkiotsikon perässä, niin pahoittelut - teitä on kusetettu! Karuakin karumpi fakta on, ettei tästä blogista löydy vieläkään mitään sen romanttisempaa, kuin tämä asu. Ai ai, taisi osua pilkka nyt kyllä mun omaan nilkkaan, koska a) olen vieläkin sinkku b) äskeinen vitsi on ala-arvoinen Ö-luokan vitsi.

housut BikBok

paita KappAhl

takki Zara 

Eiköhän taas päästetä oikein kunnon 22-vuotiaan aivopieru tähän tekstikenttään, here we go. 

Ensinnäkin, mä ihan hirveästi tykkään tästä romanttisesta asusta. Tämä on hyvin outoa monestakin syystä, mutta lähinnä siksi, etten ole koskaan ollut Romantiikka_fani_94, if you know what I mean. En kiellä, etteivätkö rakkauden löytäminen, ja siitä nauttiminen, olisivat olleet oman elämäni bucket listillä jo lapsesta lähtien, mutten ole koskaan maanisesti etsinyt elämäni miestä (tai miksei naistakin, ei sitä koskaan tiedä). Itsestäni on jo pitkään tuntunut, että monet etsivät paniikinkaltaisessa tilassa sitä elämänkumppania, jonka kanssa jakaa ilot, surut, pierut ja pizzat. Ja samaan aikaan itse makaan himassa yksin piereskellen ja mutustaen harvinaisen tyytyväisenä sitä pizzaa. Mulle jää enemmän, typerä ajatus, että haluaisin jakaa. Pyh. 

Mietin vaan, että löytyykö se elämän mullistava rakkaus joka kiven kääntämällä vai muuttaakohan se järkyttävä metsästyksen tavoitteellisuus lopulta omaa suhtautumista tulevaan kumppaniin? Tiedättekö sama juttu, kun lähden ostamaan kaupasta päättäväisenä mozarellapakastepizzaa, se onkin traagisesti loppu ja lopulta päädyn auvoisen tyytyväisenä mutustelemaan vihannespizzaani, unohtaen täysin alkuperäisen tavoitteeni nautiskella mozarellan ihanan venyvästä juustosta. Oman perstuntumani mukaan, parisuhteen tietoinen tavoittelu on saattanut johtaa siihen, että tyydytäänkin johonkin, mikä eroaa täysin alkuperäisestä haaveesta. Enkä nyt tarkoita tilannetta, jossa maalaillaan ensin Pete Parkkosta poikaystäväksi, mutta tyydytäänkin naapurin Penttiin. Vaan likemminkin tilannetta, jossa ollaan valmiita luopumaan omista haaveista, tavoitteista ja mieltymyksistä, koska hinku parisuhteeseen on niin kova. 

Tietenkin jokainen ihminen on tämänkin suhteen erilainen ja joillakin tällainen joustaminen toimii ja onkin avain onneen. Itse jo monta vuotta yksin asuneena en kuitenkaan koe olevani valmis joustamaan niistä itselleni tärkeistä jutuista toisen vuoksi. Elämäni hulluna koiranaisena on siis alkanut. 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä muruset! Itselläni raikaa ainakin joululista ja aamiaiseksi vedin kourallisen pipareita - perfect. Joulu on aivan ihanaa aikaa, aah. Tuben puolelle ilmestyykin näiltä näkymin loppuviikosta myös jouluaiheista materiaalia, pitäkäähän silmät siis auki. 

Jätetään joulu kuitenkin hetkeksi aikaa sikseen ja keskitytään johonkin hyvin harvinaiseen - asukuviin. Käytiin Siirien kanssa viime viikolla napsimassa muutamat kuvat ja tyylilleni uskollisena nakkasin päälle mun ihan absolut fave -yhdistelmän: kamelitakin ja hupparin.

takki Zara 

huppari H&M

kengät Timberland

Hei, mikä on enemmän 8-luokkalaista kuin H&M:n huppari? Ainakin silloin joskus muinoin, kun itse vielä nautin peruskoulun tunneista, nuo henkkamaukan hupparit oli yleisempiä kuin kiinalaiset Kiinassa. Aluperin ostin ko. hupputakin kotiasuksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että roikotan tuota niskassani ihan viikottaisella tasolla ulkonakin. Joku tuossa kamelitakin ja hupparin yhdistelmässä iskee muhun tavallista kovempaa. Ehkä se on se mukavuus?

Kurkin pitkästä aikaa blogin statseja ja huh, eihän täällä tunnu olevan enää ketään. Sinänsähän tällä ei ole mulle mitään väliä, koska kirjoittelen itselleni ja teille harvoille, ketkä siellä jaksaa vielä seurailla näiden lukemattomien taukojenkin jälkeen hah. Lämmöllä kuitenkin muistelen niitä aikoja, kun kävijöitä riitti kymmenkertaisesti nykyisiin lukuihin. Pitäisköhän ruveta blogiaktiiviksi hmm.. Sen sijaan taidan nyt sulloa vielä muutaman piparin kiduksiini ja nauttia joulufiiliksestä! 

Huomentapäivää! Ajattelin näin heti maanantain alkajaisiksi tulla jakamaan teille nämä aivan Amsterdamin keskustan sykkeessä napatut kuvat, jonka lisäksi saatte jälleen nauttia mun hyvin epävakaasta ajatuksenjuoksustani. 

hame Zara

body H&M

sandaalit H&M

1. Miten joku vaatekappale voi olla näin ihana? Maailman kevein ja mukavin päällä. Käytän tätä koko syksyn - tätä, enkä mitään muuta. 

2. Hankaluuksia kohtaan yksi aiheuttaa se, että tuosta perkulaasta näkyy läpi. Katsokaa vaikka tätä viimeistä kuvaa. Kyllä, takamuksenihan se siinä. Ei siinä, mulla on kuulemma ihan hyvä pylly. (Hahaa, itseni mielestä).

3. En koskaan tiennyt haluavani olla balleriina, mutta tuon hamosen päälle vetäessäni hypin ylös alas maasta kuin superpallo konsanaan. Päässäni liikun erityisen elegantisti, mutta totuus on varmaakin taas jossain norsun ja merihirviön välimaastossa. 

4. On hyvin, hyvin, hyvin mahdollista, että kaadan tämän hauraan vaatekappaleen päälle kahvia tai punaviiniä. Punaviini jotenkin vielä erityisen mahdollinen, kumma juttu. Millä ikinä saan tuon puhtaaksi rikkomatta tuota kangasta? Katkerilla kyynelillä?

5. Tämä on varmaan juurikin niitä vaatteita, joista miehet ajattelee: "Minkä helvetin hyttysverkon se on nyt vetänyt päälleen?" Onneksi napaani ei kutkuta tällaiset eriävät, aka väärät, mielipiteet. (Näin muuten maailman parhaan memen siitä, miten naisilla oletetaan olevan uudet, upeat, alusvaatteet, kun samassa miehet kulkee jossain reikäsissä rättiboxereissa, jotka on ensimmäisen kerran otettu käyttöön 90-luvulla. Saattaa olla, että olen törmännyt tähän ilmiöön, saattaa olla, että en. Ei taas liittynyt asiaan mitenkään, I do apologise).

Have a good week honeys.

(Mitä diggaatte mun otsikosta? Omasta mielestäni oli taas hulvattoman hauska juttu)

Ette kyllä ikinä arvaa, missä olin lauantaina. Arvasit oikein, jos veikkasit Etelänapaa. Viitsi vitsi (ja vielä kovin huono sellainen) olin muiden bloggaajien tapaan Indiedaysin Inspiration dayssä ja Blog Awardseilla Kattilahallissa. Ja oli muuten aivan älyttömän kivaa! Löysin jopa perillekin, joka oli mielestäni aika vahva alku koko tapahtumalle. Olin sopinut hyvissä ajoin (päivää ennen) kenen kanssa kiertelen Kattilahallia, mutta mun suunnitelmat itse asiassa muuttui ja päädyin kekkaloimaan niin Saijiksen ja Iiriksen ja Roosan ja Jeren ja Ennin ja Annin ja Sofin ja Juulian ja Lindan ja Vilman ja Essin ja ja ja kanssa. Jos joku nyt kysyy, miksi en linkannut heidän blogejaan, niin rivien välistä tai suoraan seuraavasta lauseesta löytää vastauksen: on maanantain, olen maanantain ulkopuolellakin hieman laiskiainen ja on maanantai.

pants KappAhl

blouse Zara 

bag Forevah 21

hat H&M

Mun matka Helsinkiin alkoi niinkin sujuvasti, että laukkasin töistä kotiin, jossa heitin matkalaukkuun asiaa yhtään miettimättä jotain erinäisiä vaatekappaleita ja juoksin junaan. Tosin en juossut junaan, vaan juoksin laiturille katsomaan, kun juna hiljaa lähti lipumaan pois Turusta. Noh, eipä tuossa. Oikea ongelma muodostuikin, kun avasin mun matkalaukun (olen edelleen laiskiainen ja haluan Suomen sisäisillekin reissuille matkalaukun, koska kantaminen on iso ei, vaikka lihaksikas Patu olenkin). Mun nopeasti valkkaamat vaatteet ei todellakaan olleet yhteensopivia ja lämpimin pakkaamani vaate oli tuo valkoinen pusero. Illalla vetelin topissa ja nahkatakissa - total success. 

Lisätunnelmia tuosta päivätapahtumasta on vielä tulossa tällä viikolla. Toivottavasti teilläkin oli yhtä huippu viikonloppu! (Roosalle kiitokset kuvista!!)